Kontrollin
menetys
missä
on itse kunnioitus
emme
tahallaan
kansaa
provosoi
milloin
mitenkin
on
paremmin margariini tai voi
duurissa,
mollissa tai bluesiA
Suomi
soi.
Ainoa
mihin on uskon ystävien
väliseen
rakkauteen,
minä
täällä matkaa teen
kunnailla
karjalan
riimeistä
teen sekametelisopan
se
ehkä hetken kantaa voi
huomiseen.
Suomi neidosta
minua pyydetään
kilpailuun
kirjoittamaan
enkä
tiedä oikein missä
ollaan
missä mennään.
Kovin
kelluva on pakolaisen
lautta
joka Suomeen kelluu
pilvien
kautta.
Ymmärrämmekö
me
miltä
tuntuu olla koditon,
ja
miltä tuntuu kun omaa
kansaa
asuu alla kuusikon ?
Me
ei olla mitään ihmisyyden tietäjiä,
ei
olla hengen jättiläisiä.
Välillä
ajattelen niin kuin mies,
välillä
kuin nainen ainut
minkä
täydellä sydämellä
ymmärrän
sen mitä on
olla
Pohjois-karjalainen
on
aivan sama olenko mies vai nainen.
Työttömyys
on täällä kovempaa
kuin
muualla
liian
moni päättää elämänsä
hirttonarulla
tai kalloon kuulalla.
Ehkä
parempi olisi asua muualla
mutta
tunnen kuinka koti kankaan
hongat
ihanasti kuiskaa, ja sen
että
Joensuulaiset hyvin
lyriikkaa
kirjoittaa taitaa.
On
minua politiikkaan pyydetty
mukaan
mutta sinne ei voi
saada
loikattua kukaan.
Olen
päättänyt pysyä puolella
missä kirjailijat sanan vapautta
puolustavat
tällä puolen aitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti