Translate

perjantai 30. joulukuuta 2016

Sydän on pieninä palasina

Levoton maisema huojuvat
puut puuskissa puhaltava tuuli
juureton meri nousee yli
rantakallion missä minun
elämäni ankkuri on ?
Heittäisin sen helmoihini kiinni
uppoaisin paikalleni unelmiini
sillä olen niin kuin Anno Domini.
Soinnut elämästä ihmisen
laulu ilon sekä murheen
sadepisaroiden salainen sointi.
Terhakan tuulen tukkaa pörröttävä
peuharointi.
Uusia sanoja niitä sataa silloin
tällöin , murre muuttaa muotoaan
kuin meri halaa luotoa.
Joskus sydän on pieninä palasina
ja hiljaa aika kuiskaa antaa silloin
surun tulla. Ehkä aika osaa arvet
parantaa, minä joskus tahdon pois
tästä tyhjästä maailmasta.
Silloin kun vesi on liian mustaa,
ja edes äiti ei ole enää täällä
valittamassa miksi tyttö rukka
runoja rustaa taas. Minä putosin
ojasta allikkoon, ehkä se joskus
sallittakoon ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto