Huutavan ikävän
maa
joulukuu on sulaa
kynttilä vahaa,
kun olen sylissä
sinun.
Ikävän öljylamppu
seinille luo
tanssivien
varjojen maan. Se on
julkinen
salaisuus sisällä
minun,
että olen kuin
varjosi sinun.
Minä naulaan
arkkuni
kiinni, sen sisälle
hautaudun
unelmiini. Ihoni
kosketusta
huutaa miten
vaiennan halun sen ?
Niin kuin liikkeen
seinillä tanssivien
kynttilän liekkien
varjojen.
Ei kaikkea pysty
hallitsemaan
ei silloinkaan, kun
on lumesta
viattoman valkeana
hetkisen maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti