Joskus Ikävä laskee
harteille surun hunnun.
Kevät kaihomiehen sisälleni kasvattaa,
usvaharson alla nukkuu unelmien maa.
Haaveet kuin harsot
ne silmilleni luo unelmien maan.
Voin ikävästä tuhat runoa
kirjoittaa.
Hetken vaan onnen pitää saan,
sitten kaiken kauniin unohtaa.
Sateiset aamut, luo tihkuvan turhuuden,
sadepisara tippuessaan ikkunalautaan
luo uuden sävelen.
Voi yksi päivä olla kuin koko elämä,
ja elämä voi olla yksi päivä vaan.
Siltaa näkyvän, ja näkymättömän
maailman välillä kasvattaa saan.
Joskus elämä on taistelu
tuulimyllyjä vastaan, silloin
ratsastan merenaallonharjalla
myrskyssä ainoastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti