Voimani vähiin käyvät
ahdistavat nämä synkät
pimeät päivät. Oi jos
voisin kirjoittaisin ne pois
takoa tahtoisin taivaan kanteen
uuden valoa tuovan auringon.
Parasta mitä minulla on
se on valo sydämen kuinka
taas lataan sen sisällä ihmisen ?
Rakkaus se on rautalangan
kaltainen puristuu ympärille
sydämen, jos sitä ei saa
niin ahdistaa, ja jos sitä
on mieli on liian levoton.
Pimeät päivät hyökkäävät
kimppuun kuin purevat koirat
unet ovat ahdistusta täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti