Minun karmani on järkyttävää
reidet itkevät kosketusta
toisten reisien, ja maailma
on paikka yksinäisten geishojen,
ja taikuri kuulat jonnekin
kadottaa. Hurmio kuin turmio
ja aika kusee koiran lailla
puu aitaa vasten. Kesän herkin
on hetki aamukasteen.
Häpeä hyytyy silloin huulille
ihmisten, ja päivä poistaa
jäsenistä kankeuden.
Missä milloin vain on aika
rakastaa, ja paratiisin puu
kasvaa hunajalla kuoruttettua
omenaa. Sydämen lämpö
ei olla käypää valuttaa,
jos sen Aatami , ja Eeva ohittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti