Yksityiskohta se jotain
niin kuin pala lohta
voin aina sanoa tulen kohta.
Minä olen liian allapäin,
ja sinun lohduttavan sylisi
aivan liian kaukana näen.
Ah ahtaita aikaa mistä löydän
portin pois pimeydetä
mistä suuren leveän väylän
pois surun surkealta kujalta.
Elämä joskus maistuu liian
kovalta palata purra en osaa
muuta kuin lyriikkaa tykittää
sekä surra. Tahdon petata
petini uudestaan, että
siinä levolliset hyvät unet saa.
Maa kantaa aikaa mustaa
kevään kettärät kottaraiset
jossain odottavat aikaa
tulla pomppimaan Suomi Neidon
rinnoille pöyhimään matorikasta
multaa. Minä puen päälleni
surupuvun baarin nurkassa
yksin kyhjötän, en löydä
tietä luokse ystävä.
Niin nukkua tahtoisinko ikiuneen
jo se onko ainut mahdollinen
sallittu kohtalo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti