Sisältä tyhjä täyttämistä vailla.
Sieluni kulkee utopian mailla.
Olen liiaksi uupunut kentällä rakkauden.
Kaatunut taistelussa kerran viimeisen.
Valmista viljaa tuonenlautturin matkaan
minua pelasta eivät sanat kauneimmatkaan.
Sisälläni kaikuvat kauneimmat laulut,
mielessäni huutaa maahan valunut uhri veri.
Pauhaa se kyynelten vuoksi, mahtava meri.
Niin mieleni huokaa, komein Urhoista
minulle puolisoksi tuokaa, sitokaa
purren ruoriin kiinni viimeistä matkaa varten.
Se tie on vain kalmalle luovutettavien kaunotarten.
Niin jo meri huokaa kaunis Meeri
minulle jo luovuttakaa, joutuin tuokaa.
Antakaa hänelle mukaan armon avain;
hiukset Simsonin voimin heilumaan tuuleen
miljoonin tavoin. Ottaa manalan sulhanen
hänet vastaan, paljain navoin ainoastaan.
Aika on muuttua vaahdoksi meren sen,
ääneksi kirkkaaksi seireenien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti