Pohjoistuuli kulki
jo
yli sulan veden
tehden sille
jääpeitteen.
Talvi naulaa
jäänauloja
syksyn arkuun,
kaiken
lämmön hautaa
roudan alle.
Minä kohmeisin
sormin
yhden runon teille
kirjoitan
sen jälkeen
repo ranka
olen taas. Nukkua
paljon
tahtoisin, ja
jälleen herätä
nousevaan kevääseen.
Nyt talvi pesän
kaltaisen
horroksen itseni
ympärille
teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti