Translate

maanantai 11. tammikuuta 2016

Joskus itken minäkin

Niin tyhjäksi käynyt on
ihminen, hävittänyt
sanat viisaiden. Sieluttomuus
kaikuu onttoa tyhjyyttä,
sisällä vain kaavat opitut.
Ei empatiaa, ei kyyneltä
hän näe, vaikka kulkee
matkaa joukossa inhimillisten.
Tyhmyys teroittaa viikatetta,
sillä pois kaikki hyvä leikataan.
Missä on äiti, isä, lapsi
tytär maan , kun julmuus
ruoskaa heiluttaa.
Mitä peilaa isä meri taas,
kun nainen julmasti raiskataan,
ja tyttö ei saa rauhassa kasvaa
naiseksi. Hän joutuu jossain
lapsi vaimoksi. Oikeuden
miekat vereen tahrittiin
ennen aikojaan, ja ihmiset
riistetyt kaduilla pelokkaina
loikkivat kuin villit rusakot.
Joskus itken minäkin, vaikka
luulin ,että sen taidon 
jo kauan sitten kadotin.




.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto