Oinaiden
kavioiden tahtiin,
kevätyö
öisin ratsastaa.
Tanner
tömisee, ja lumi sulaa pois,
huominen, jos lämpimämpi olla vois.
En
valehtele sitä,
että
öisin kirjoittamalla
kelaan
maailmaa.
Sen
murheita, sen kauneutta,
sanoillani
luon sen silkki meren
joka
rakkauden tunteen luoda
osaa.
Tunnen miltä maistuu
sana
silkkinen, kun sitä
kieli kuvin
maistaa saa.
Tämän
yön hetken pikkuisen,
nyt
elän maailmaa suudellen.
Lauluuni
yhtyy menninkäiset yön,
uumalle
keijujen kirjoitan silkkisen
vyön.
Yön tähtien sakaroita
salaa pimeydessä syön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti