Tänä aamuna kuulin puiden kuiskaavan,
tuon oudon sanoman.
Tuuleen kirjoitan sinulle
tuhat tarinaa,
ne maailman tuuliin lentää saa.
Rakkautta, niin kevyttä untuvaa,
jota aika rattaissaan pyörittää.
En sanonut hyvästi,
silti kaikki päättyi
hetkeksi kyyneliin.
Nyt tuuli kuivaa kyyneleeni,
minä nauran, laulan
kuin surullinen klovni puvussaan.
Tanssin tuulen käsivarsilla
taivaanrantaan,
voima sen maailman rakkauden
minut nostattaa.
Osaan sinua maailma
syvästi rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti