Kiiltäviä kiteitä

Kiiltäviä kiteitä,

kipinä toivoa taskussa.

Siitä se joskus, jos vaikka

edessä olisi hetkellisen ilon paikka.

En halua ottaa pohjakosketusta kariin,

sen tahdon kyllä väistää.

Kiteellä mies ruusun minulle

taittaa, toisen oman korvan taaksensa

näyttää.

Rakennettiin sähköjunarata,

lattialla leikittiin.

Palattiin päiviin lapsuuden,

sen epävarmaan huomisen.

On mukana kipinä toivoa,

se toivo olisi siitä,

että kaapistasi tulet ulos.

Kosketit minun sieluani,

palan minusta mukanasi veit.

Aikamatkan lapsuutemme teit.

Kysyit oletko kuulut Inarista,

yhdessä eksyttiin elämässä.

Nyt hetken kuulen lapsuudesta

naurua, lähden sitä etsimään.

Jatkamaan elämän unohdettua

satua.

Olen kuullut miehestä,

niin kauniista, sekä rikkinäisestä.

Sirpaleitasi en voi liimata peiliksi

takaisin,

sinut joskus hajotin.

Ei mennyt aika voi enää

palata takaisin.