Olen puolikuiva kämmekkä

Olen puolikuiva kämmekkä,

suonkosteutta huutava.

Tule ja kastele minut

virvoittavalla vedellä,

niin saat kulkea minun edellä.

Juuri tällaisena kesänä

valvoin myöhään.

Nyt on jo aamu,

pian vaihtuu heinäkuuksi.

Ei kukaan koskaan ole niin kuin sinä,

ei kukaan koskaan voi olla niin kuin minä.

Kesäkuun viimeinen keskiviikko,

muistan tämän sadekesän.

Kylmän yksinäisen linnunpesän.

Valo aamun saapui,

yön hämärän valta jo kaatui.

Kauniimman päivän teille

ojennan , hopealautasella

hohtavan.

Pilviverhot aukaisevan,

nämä yksinäiset kesäaamut,

ne vielä muistan lämpimästi

silloin, kun pimeys lyö

ruutuikkunaani talvi-illoin.