Unohduin mä aurinkoon,
vei valo minut ahdinkoon.
Sinut aina halusin,
mutta tyhjää luuta kalusin.
Et tullut kaapistasi ulos,
liian myöhään sen tajusin.
Elämä mua raakana
puukolla sydämeen löi.
Usko toivo rakkaus,
se kaiken tarmon
elämästäni söi.
Elämän trilogiaa
kirjoittaa osaa,
tunteiden myrsky
lietsoo omaa sotaa.
Käännän nuttuni näin
tai näin,
aina se on käännettynä
nurinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti