Erämaan kosketus ohimolla.
Laavulla on hyvä olla,
olen liehuvaliekinvarsi
kuivaa puuta riittää.
Sitä kylvää mitä voi
niittää.
Alla revontulien,
minä ajattelen,
olen niin kuin hyvä noita.
Sytyttelen tarinoita,
jos et sydäntäni voita
niin kaira kutsuu kulkijaa
lapin suuri erämaa.
Olen kuuron poron kesyttäjä,
joikaava lantalainen.
Poroaidan istuja
myrskyn tuulen nostattaja.
Täällä erakkona saan olla
tyttö tuulentuvanmaan.
Veri vaatii kokoajan
kulkemaan, jostain saapuu
leikki varjojen.
Sain noidan sydämen,
tanssin yllä liekkien,
vietin täällä lapsuuden.
Kanssa pojan kauniin sen,
ken särki minun sydämen.
Jälkeen vuosikymmenten,
hän jäi kiinni lapsuuteen,
ja jatkaa yhä junaleikkejään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti