Keskikesänyö verkalleen hiipii kohti,
unessani keskikesän kokko hetken
minulle poltti sekä hohti.
Puutuu vain rinnaltani
se onnellinen mies.
Helmassani lasta itkevää
lohduttelen.
Rakas ystävä, sinä siellä jossakin
anna minulle anteeksi, että
maailma minun sydämeni
kauaksi vei.
Hetken minua lämmittää
niemenpäässä nuotio tää,
on kesä sekä aamuyön
usvainen sää.
Aurinko nousee taas,
alkaa lämmittää,
lämpö alkaa vaikuttaa
minuun syttyy sisälleni värisevänuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti