Tahtoisin jo luovuttaa

Tahtoisin jo luovuttaa,

silti veden pinnalle mä nostan pään.

Noiden vanhojen muistojen alle

hetkeksi vangiksi jään.

Muistojen meri hetken myrskyää,

en toiselle rannalle

sen tyrskyjen läpi pieneen hetkeen nään.

Tunnen vain suurta kaipuuta,

ja uuvuttavaa ikävää.

Elettyä elämää, runoni riimit

värittää. Lauluuni liitän kaipuun

sävelen, kun muistojeni polkua

vuosikymmenien taakse kävelen.

Tänään olen muistoistani vapaa,

kuin taivaan lintu olla voi.

Ajatukseni vapaana lentää saa,

taivaanrannan taa tahtoisin hetken

kurkistaa.

Elämä on vapaata tuskaa,

jota tuuli villinä rakkautena

ylhäällä pilvissä kuljettaa.

Aamu harsollaan jo peittää

heräävän maailman.

Yhä tänään rakkaudesta laulua

kirjoitan. Soi siinä sävel elämän,

ja äänet murhenäytelmän.

Jo aamuun uuteen askeleeni käy,

päivänkirkkauteen pilviverhon

takaa ei hetkeen ehkä kirkkautta näy.