Kesäkuu

Pää täynnä viisautta,

vailla rakkautta jäin.

Yksinäinen, ja

yksin joskus allapäin.

Elän vailla rakkautta,

se on suuri sudenkuoppa

,ansa arvaamaton.

Voin elää ilman rikkautta,

rakkautta sitä vielä

tarvitsen.

Vaikka illat ottavat,

niin aamut antavat,

jos vain mun allani

on tänään  jalat kantavat.

Aamu arvoituksin

kantaa taivaanrantaa.

Kesäkuu kutsuhuutoon

vastaa kesyttömän oinaan.

Veenus verkkosukissaan

käy riippukeinuun istumaan.

On maa rakkauden,

ja pienen onnettoman ihmisen.

Kesäkuu se kieltä minulle

näyttää, ja irvistää

yön yksinäiset

aamunkoittoon herää.

Ylös nyt, kesäkuun toivo

on sisälleni syttynyt.