Mahla valuu,
laavan hehkun
tunnen lanteillani.
Kuka sinne sen pani,
se ei lopu panemalla
peiton alla.
Ei naimalla napa
paukkuen pakkasessakaan.
Himo, se ei huku
ensimmäiseen
kaatosateeseen.
Ikävä mun on sua,
etkö tunne niin.
Ikävä polttaa
lanteillani,
rinnoillani
kätesi
haaveissani.
Ikävä padot
räjäyttää,
mikä tässä
elämässä
mättää.
Pian sammuu
elonliekki.
Tuhlaamme
aikaamme täällä,
elämällä
puolittain
laput silmillämme.
En tahdo jäädä
enää tänne,
tämä kaipuu
ei ole ystävämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti