Kuivilla

Mä kärsinyt olin kauan,

suru silmissäni asui.

Niin vaikealta tuntui

taistella sinusta,

vaikeammalta tuntui

luopua sinusta.

Paloin kuin feniks-lintu,

tuhkaksi muutuin.

Siitä ylös ponnistin,

siivilleni nousin,

ilmaa alle siipeni sai.

Jos katseen ,sekä kosketuksen

voisi tallentaa lasisiin kehyksiin.

Niin silloin tallennettuna

minulla olisi koko ikuisuus.

Minä öisin usvaksi muutun,

kun sinuun rakastun.

On silmiini palannut

hehku, naisen onnea

etsivän. Siksi juuri sinulle

tämän runoni kirjoitan.