Vie minua aika vierii vuosien
virta.
Turhaan yritän tarttua ajan
hetkeen kiinni,
mieleni pyörii niin kuin villi
tuuliviiri.
Kasvoton nainen maailman
teillä,
laulu on ilokseni tänne
luotu.
Pohjoisen poltteen sieluuni
sain,
tyttö olen karjalan nyt
tanssin
kunnaillain.
Uupunut olen maailman tiellä,
vaikka olen naisia niitä,
joilla on karisma, lumo,
tahto sekä voima.
Varteni vanha ,
suoraryhtinen,
ajan patinoima.
Lauluni helkkyy laineille
karjanmailla.
Inarin järvelle silti
kaipuuni kaikuu.
Joikuni jonnekin tuulen mä
laulan, nostan pystyyn
joutsen kaulan.
Kaunis on ääni pohjolan
pojan,
rentukan kukka tahtoisin
hetken mä
olla, taittavan varteni
pohjoisen pojan
varrelta suomaan kostean
ojan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti