Aamurusko aukaisee yön esiripun,
pudottaa sen maailmaan heräävään.
Pimeys jo väistyä saa,
On jälleen aika neitoperhon
aamutuuleen ylös nousta,
niityillä kasteisilla ratsastaa.
Minä väsyin tämän maailman kyliin,
siis tule,pyydän ole minulle hellä
ota turvaan sinun syliin.
Rakasta suurella sydämmellä.
Halaa minua, kanna kuin
haurasta kukkalasta kämmenellä.
On aika rakkauden,
on aika pienen sydämen.
Aallonharjallaan Afrodite ratsastaa,
ratsunansa merihevonen.
Äänellä seireenin laulaa hän
tämän rakkauden sävelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti