Sadepisaroiden lauluun maanantai aamuun
herään
taas. Kaipaus on tehnyt pesän kaltaisen
sisälle
ihmisen. Tietä alku lähteelle löydä en,
mieli
naisen on niin kuin vanha joutsen laulu
tai
lapsuuden suojeleva enkeli taulu.
On
olemassa mestareita ja oppipoikia,
ihmisiä
kieroja kuin ketut. Mihin vaatteisiin
sinut
on puettu, mihin kaavoihin hukutettu?
Ehkä
me jossain kohdataan, hetki ohimennen
hymyillään.
Ohitetaan toisemme niin kuin
laiva
sekä majakka ilman pohja kosketusta.
Joskus
katson aavalle merelle, ja kaipaan
karille
että voisin tuntea kuinka aika
hetkeksi
pysähtyy. Silloin pakolla
pysähtymiseen
on pätevä syy.
Silmiisi
en voi katsoa, sillä uppoaisin
sinuun
kuin lähteeseen.
Sydän
on vielä rikki, kerran
vain
kun astuit sisälle minun huoneeseen.
Se
oli vuosi 2010 kun kättäsi puristin
siitä
asti jäin sinuun kiinni sisälläni
asut
kuin toivo paremmasta huomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti