Niin
herkkää itsetuntoa
kolkuttelevaa
omaatuntoa
kesäkuu
keikuttaa västäräkin
pyrstöä.
Mykkänä
vaieten hävitin
pulppuavat
sanat sisältäni,
kesäloma
saapuu viimein.
Elämä
on melankolinen
lauluni
taivas kaunein tauluni.
Kuljen
monta polkua
matkallani
päivästä päivään.
Kovin
monta laulua
saa
elämä tunteista kirjoittaa
käyn
tietä hyräillen
herkkänä
sielun kannel soi.
Sävel
bluesina joskus
rinnassani
ilkamoi.
Tunnen
sisälläni lapin kaihon
karjalan
kunnaiden pitkospuut
metsien
hiljaa tuulessa
havisevat
puut.
Ihmisen
vuosista säryllä
valittavat
luut.
Kuuntelen
säveltä elämän
ilman,
kun ystävän tukea
lohduttavaa
kättä jäin.
Joskus
sävel synkkä mielessä soi
joskus
tanssii perhoset sekä aamun koi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti