Oodi kesäkuulle

Mistä löydän sen tien

levollisen huomiseen?

Missä ilo, onni rinta rinnan

saa murheet surut haihtumaan.

Kesäkuu saapui taas jälleen

nainen kirjoitti sydän ystävälleen.

Missä voimakkaat on voimat

näille heikoille olkapäille

sitä lisää tarvitsen.

Elämä on antanut aivan

liian paljon tuskaa,

vähän kaunista syksyn ruskaa.

Tänään hetken luulin, etten

kirjoita mitään enää koskaan.

Aamu aurinko kehrää kultaista

lankaa, äiti maa kutoo siitä

loistavan kankaan.

Naisen takapuolta arabian

wc istuin joskus hellien

syleilee, kun ei sitä kukaan

mies tee. Elämä saapui

risteykseen suuntaa on

siitä liian monta, aivan

liikaa valinnan varaa.

Hän ei ole niitä naisia

jotka keräävät mammonaa,

ja tavaraa. Aika myrskyn

lailla huomiseen ratsastaa,

nymfien palkka-armeija

Isistä vastaan salaa taistelee.

Saapui jälleen kesäkuu,

ja ihmisen poika luontoa

avoimin mielin haistelee.

Kesä se taas tietää vaikeuksia

sinä et tiedä kuinka sinua

rakastan. Puuhun kiipeilevistä

puumista vain viisastelet.

Sinä sisälläni poltat liekin

lailla, joskus olen aivan

muilla mailla utopian

aavikoilla vaellan.

Et tunne sisintäni ollenkaan

lennän sanoilla niin kuin

Fenix-lintu kunnes tuhkaksi

taas palan.