Tuulen
selkään nousta pelkään
vapisen
sinun katseen alla
helle
heiluttaa helmoja
pouta pilven
alla
paniikki
iskee
pois
ponnistaa pelko
jonnekin
hysteria
pois katoaa
valo
näyttää armottomasti
vuosirenkaat
kasvoilta ihmisen
äiti
pojalleen minua huumorin
varjolla
miniäksi pyytää
sanoo
sovin vaimoksi
lyriikan
kuninkaalle
minä
hymyilen hetken nauran
hetkinen
heinäkuu saapuu
hektinen
minua
kosittu on liian
monta
kertaa minä
utopiaan
arjesta turvaan sukellan
hyinen
halla joskus saapuu taas
kesän
jälkeen viima virittää
ansan
ympärille naisen nilkkojen
olen
lähdössä matkalle
tuulen
selkään en tiedä
kantaako
siivet sytynkö
jälleen
tuleen Fenix-linnun lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti