Sade vuodet
kasvattavat naisen
pintaan
kuin paksun kaarnan,
norsun
ihon. Talven tullen
aina
pari kiloa lihon, peilityyni
vedenpinta
odottaa sadetta
seuraavaa.
Hetken aikaa
maisema
taas huohottaa.
Kaipausta
kaappi kello
mökin
sydämenä lyö.
Nainen
nukkuu prinssistä
uneksii
silloin kun on sydän yö.
Hetken
aikaa poissa hän
on
maassa utopian, mutta
aamu
saapuu aina liian pian.
Ei
saavu prinssi ratsulla
ei
edes ruosteisella ladalla.
Kohta
naisen iän voi kerrata
puolella
vuosi sadalla.
Hetken
aikaa hän kuuluu
vielä
tähän maailman maisemaan.
Sitten
saapuu viikate nainen
ja
poikki leikkaa naisen pään,
ja
haudassa ruumis alkaa haisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti