Junat
tuhannet kulkevat
ohi
aseman joku
toista
odottaa jossakin
minä
oman pysäkin
jo
menetin. Ei pysähdy
juna
enää sille,
ja
ruoho kasvaa yli
ihmisen.
Menneisyys
kaikuu
muistoissa vanhusten.
Porokylän
hautausmaalla
nukkuu
Ida Maria, ja Veikko
ei
ollut ukkini mies heikko.
Yritti
olla onnellinen niillä
eväillä
mitkä syntymässä
sai.
Mummo oli aina
iloinen,
taiteellinen pitkääkin
pidempi
nainen.
Nurmes
sana maistuu
vihreälle
nurmikolle
ei
kulje Kaarlonkadulla
enää
vosikka kera pollen.
Nämä
päiväni ovat sanojen
punoutuva
verkko .
Rannalla kaislahameen
punoo
Joetar hän on huomannut
Eevan
asunsa, ja punastuu
häveten
paratiisi katoaa
pois
niin ollen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti