Minä aina osaan
tehdä kaiken
väärin, hihoja
taistelua maailmaa
vastaan käärin.
Päätän sen kätken
sisälleni kaiken
rakkauden,
en rakastu enää
koskaan.
Tahdon hukuttaa
tunteet ihmisen
maailman kasvavaan
saaste moskaan.
Solidaarisuus se on
kohta sana
tuntematon, missä
ihmisyys,
ja empatia piilossa
on?
Rakkaus on kuin
tulitikun
rikki pinta, tulta
hehkuu vain
hetkisen. Minä
sinua, sinä minua
vain täällä
maailman pyörässä
pakenen. Näillä
vaivaisilla
sanoilla
valittavilla vokaaleilla
minä kierrätän
lauseiden bumerangia.
Typeriä sanoja
vuotavia kyynel hanoja
en tahdo olla se
vapiseva kaipaava
haavan lehtinen en
rakkauden antaja.
Ei minulla ollut
tarpeeksi rauta lankaa
vääntää suuri
sydän, ilmaista
sinulle kuinka sinua
rakastin.
Kuinka kaipasin, ja
halusin,
nyt se kaikki ohi jo
on Neiti
Fortuna on liian
kärsimätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti