Translate

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ihminen

Yö jo haihtui pois, ja aamu
sade pilvet taivaalle kantaa,
kaupungin sataman seisova vesi
ajatukset vanhaan kuolleeseen
rakkauteen kantaan.
Aika kauan sitten katkaisi
siivet ihmisen, ja lento
kuin veitsellä leikaten pysähtyi
katketen. Maailma syntyy
kuolee lapsen usko,
ja pian saapuu elämän kaaren
luo hetki iltaruskon.
Olen ollut lapsi Suomen maan,
ja rakastunut niin lappiin
sekä Karjalaan. Tunnen yhä
kuinka juureni routaa yrittää
murtaa. Eloni langat nyt
hetken harmaana hehkuu
pirrassa elämän. Sisälläni
surullinen sydän lyö
se vielä hetken liikkuu
on kuin lämmintä kultaa.
Nyt vain olen ihminen yksinäinen
aivan, ja tunnen sisälläni
joka nivelen ruston kivun,
sekä vaivan. Silti en vielä
tänään nöyrry en murru
sisältäni sen riemun tunteen
kaivan toivotan teille ystäville
uutta kaunista huomenta.
Te kaikki olette osa minua,
lähellä kaipaavaa sydäntä.
Tänään en vuodata yhtään kyyneltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto