Yö otti sen minkä
tahtoi. Armottomasti
viipaloi minun sielun demonit
mikroskoopin alle.
Tieteellinen läpimurto
olisi luvassa vain
astrologin kartassa
kaksoselle tai leijonalle.
Unien unelmat,
jäivät hyöky aallon alle.
Aiheuttaen tsunamin
tunteiden rannikolle.
En saa mielestäni sinua,
vaikka yön unienmeri vei sinut
kauas pois.
Vappuna ajatusten laineille
lasken lautan karkaamaan,
selviänkö koskaan yli.
Ajatukseen verkko
rakentaa minulle upottavan suon.
Silmät sumenee,
kurkkua kuristaa,
etkö muista minua
edes pienellä hymyllä?
Minun sydämen kurkussa vapisee,
aamukahvi väärään kurkkuun
sukeltaa.
En saa mielestä sinua,
verkkokalvoillani
kuvasi vaeltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti