Sinusta juovuin,
ja itseni kadotin.
Tuskin enää tästä
selviän. Kahlaan
silti syksyisiä
polkuja läpi
elämän.
Tuskin mitään
muista
vuoden ajoista enää
ymmärrän.
Ikuinen syksy se
asuu sisälläni.
Vaikka jätin,sen
talon, unohdin
sen kaupungin.
Jossa onnellinen
olla osasin.
Nyt ajelehdin
tuulissa elämän,
ja jonkun
sanan tuuleen
näen huuliltani
karkaavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti