Joiku

Vie minua aika vierii vuosien virta.

Turhaan yritän tarttua ajan hetkeen kiinni,

mieleni pyörii niin kuin villi tuuliviiri.

Minä olen kasvoton nainen maailman teillä,

laulu on ilokseni tänne luotu.

Pohjoisen poltteen sieluuni sain,

tyttö olen karjalan ,nyt tanssin

kunnaillain.

Uupunut olen maailman tiellä,

vaikka olen naisia niitä,

joilla on karisma, ja lumo,

tahto sekä voima.

Varteni on vanha , suoraryhtinen,

ajan patinoima.

Lauluni helkkyy laineille karjanmailla.

Inarin järvelle silti kaipuuni kaikuu.

Joikuni jonnekin tuulen minä

laulan, nostan pystyyn joutsen kaulan.

Kaunis on ääni pohjolan pojan,

rentukan kukka tahtoisin hetken minä

olla, taittavan varteni pohjoisen pojan,

varrelta suomaan kostean ojan.