Perjantai peiton vetää
viikon lopun ylle,
lepäämään käy
äiti maa.
Hän valmiina on syleilylle,
kun Afrodite häntä rakastaa.
Ilmatar on kaunis niin,
hän lentää, nauraa kyyneliin.
Afroditen poika on maailman komein mies,
se jo äitimaa syntyessään ties.
Aalloilla avaruuden Otava ratsastaa,
sen vanavedessä kulkee sata sakaraa.
Tähdistöt maailman,
luo kirkkauden valtavan.
Pyrstötähteen tieni käy,
kun taivas punertaa,
tuskan viitan hartioille
heittää äiti maa.
Maailma on niin suuri lohduton
Suomi suruksemme niin,
jo luotiin kylmiin vesisateisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti