Minä muistan Lemminkäisen emon
Kalevalasta, kuinka hän yritti
vaaroilta varjella Lemminkäistä,
omaa lasta. Teki niin paljon, ja enemmän
kuin ihminen pystyi, kasvatti
lapsen , kokosi ehjäksi taas.
Kulki jopa kuoleman maassa.
Emot suojella ovat yrittäneet
aikojen alusta, niiden loppuun asti.
Ne huolta kantavat kaikesta,
myös usein turhan valtavasti.
Emo siinä sana, jonka kaikua
kuunnella, maistaa tahdoin.
Emo minut tänne maailmaan
synnytit, minkäs sille mahdoin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti