Silloin kun tuuli laulaa
kesken kevään tulon
koskettavan aarian.
Se hetki, ja kuvittelen
minun sisältä kasvan sanojen,
joilla rakennan mielikuvituksen
kaltaisen peerian.
Siellä viellä nuokkuu
nukkuva kevät,
tummien pilvien alla.
Niin myös minä itse
vietän paljon aikaa nukkumalla.
Ehkä vielä vihreys
pian saapuu, maisema
saa kevään siivillä ratsastaa.
Maisema eloon herää,
ja kirjailija itsekkin
luonnon lailla herää, osaa
osaansa rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti