Kiire

Minä tiedän miltä

tuntuu se paniikin tunne,

joka hiipii aina jostain,

silloin kun ei osaa

yhtään odottaa.

Almanakka täysin

rastitettu, ei ole enää

aikaa yhtään mihinkään.

Kevät ruuhkauttaa

myös lehtiön ruudut.

Sinä kirjoitat niin,

että kynä katkeaa,

ja lopulta täysin puudut.

Ihmiset ne tulevat,

kiipeävät lankoja pitkin,

en minä muista

milloin nauroin, milloin

itkin. Treffeille pyydetään

sinne, ja tänne, joku

korvaani kadulla huutaa:

poliisi on ystävämme.

Tuolla menee se kirjailija,

hassu nainen, se on

erakko, melkein mykkä.

Kirjoittaa kuitenkin

niin kuin gramofonineulalla

rokotettu,

kiire katuun juurtuu taas.

Minä nimeni kirjoitan

kirjani kansi lehteen : Äiti maan.