Minun elämäni läpi on kulkenut monta ihmistä.
Näkemättä, kuulematta, koskettamatta.
Tunnen sen tyhjyyden.
Mukaan elämän matkalle tarttui
liian monta tunteetonta tyhjää sielua.
Jotka elämästä halusivat pitää kiinni.
Liian tyhjäksi tunsin sieluni,
en edes enään tuntenut ihoani.
Minuus sisälläni huusi minä olen,
ja elän, jopa rakastan.
Miten voi olla niin uuvuttavaa löytää
onnea kantavaa; herkintä kohtaa ihmisen?
Olen aivan liian avoin miljoonin eri tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti