Minä katselen maailman menoa
silmin kirkkain tai samein
aika on mustaakin mustempi
vaikka jossain lumivaippa
kevyttä kantaa
pilvet harmaat
ovat Joensuussa lunta täynnä
kuulen katuja jyräävien
tiekarhujen äänet ne kilpaa
kiljuvat lumiaurojen kanssa
uudet äänet ovat kirkkokadun
kiihkeässä sylissä korviini syntynyt
aika sitoo minut elämään kiinni
sieluuni sidotaan kiinni merirosvojen
viiri ja ympärilläni kasvaa
ystävien piiri se sidotaan
kiinni ajan verkkoon minä
en ole mielipuoli minulla
on ainoastaan lipevä villi kieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti