Arvaamattomia ovat
unenlaaksot
siellä kohtaamme taas
jos aika
niin tahtoo
elämä on tenkkapoo
jos ryppyotsaisena
maailmaa katsoo
yksi kauneinta mitä
tiedän
maailmassa on kirsikan
kukat Japanin
nostalgisin muisto
rekiajelu lapsuudesta
Tapanin
tuhanten tuulien tuomaa
joulukuu luo omaa uomaa
minne kiire kulkeutuu
katujen kaikuvat
askeleet
niiden ääni jää
kaikumaan
minun mieleen oman
kiireeni
unohdan takin taskuun
naulakkoon
oven pieleen .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti