Päivä
oli kuin seisova vesi
koleraaltaassa
roskien päällä
naurulokki
pesi
epävakaalla
pohjalla
joskus
elämä sinua
eteenpäin
ohjaa
täytyi
joskus oppia
muutakin
kuin uimaan
käsipohjaa
kuinka
monta meitä
onkaan
elämän meren
hukuttamaa
lohdutonta
kellon
viisarit naulisevat
aikaa
ristille
kera
kolmen ryövärin
minä
sinun sydämesi
rauhan
ryöväsin
silti
sinun kädestäsi syön
ehtoollisen
öylätin
teen
nöyrästi niin
pois
paratiisista meidät
karkoitettiin
sinä olet
minun
Aatami ja olen Eevasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti