Kiihkon kuriiri se saapuu
auringon myötä aina keväisin
saa mielen kuohut
aivan sekaisin
olen silloin kuin lapsi haaveineen
joka on yllättäen löytänyt
viehkeän maun hunajan
on päiviä kun onneen kiihkolla
antauhun miettimättä
saako huomenna mehiläinen
maistaa mettä
niin silmiä häikäisee
päivän säteet tiellä menninkäisten
katsellaan auringon tanssia
yli toukokuisen maan
kimaltaa kilot päällä vesien
minä muistelen lämpöä
menneiden kesien
kaipaan jonnekin utopian uumeniin
sinne minne kaunein rakkaus
maailmassa aarteena piilotettiin
oi toukokuu ken lyriikkaa lausuu
lakittaa päät ylioppilaiden
äitien päivän kohta toukokuussa
taakse jäivät rakkauteni sinuun
on kuin tikarin pisto rinnasani minun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti