Kun aika on, soi taika sammumaton
läpi lumisen kaupungin kulkee
askeleet ihmisten
tasangot jäivät talojen alle
joen kosket valjastettin
ihmisen vallan alle
jollain on paikka sydämessään
julmalle Jumalalle
olen silloin tällöin levoton
missä järjen ääni silloin on ?
Tänään tunnen ilman kosketuksen
puiden kuiskaukset sylissä
tuulen kylmän värinä on
minä palaan sanojen syliin,
kun aika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti