Tulkitsijan tuska
nouseva kesäyön usva
tai pakkasen höyryt
taivut sekä nöyrryt
kumaraan ryhtisi painuu
maata kohti on ikuinen matka
hengitä elä sinnepäin jatka
jaossa kohtalon arvat
harvenee hapset vähenee karvat
lumossa alla sateenkaaren
iltaisin matka jatkuu höyhensaareen
helmikuu heläyttää soivat
pakkasen urut valittaa viimasta
vuoret sekä kurut
vieläkö sukellan ovesta ulos
viiman mukaan kaulahuiviin
kääriydyn kadulla tunteeko
minua kukaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti