´Kotikaupunki

Niin hiljaa aika leikkaa

muistojen viljaa

isot haaveet jotain

niistä vuosien varrella

toteutettiin

ikävä kasvaa

se kasvattavaa vyötäröön

rasvaa suruun syön palasen

ehkä toisenkin

muistaa voin hyvän muiston

ehkä ikävän loisenkin

Joensuu saa sydämen

rinnassani sykkimään

vuosien poissaolon jälkeen

palasin takaisin kotikaupunkiin

jälkeeni jäi Helsinki Kerava,

Raahe Oulu niin siellä

uutta elämää meidän perheeseen

synnytettiin

koti kaupunki on jotain

rakasta jota ei voi nostaa

elämän korttipakasta

sinne joskus synnyttiin

pyörin samaa ympyrää

torikatu 17 ja torin poikki

kotiin niin Mannerheiminlasten

suojeluliitto se on minulle

kallis kutsumus kai se

geeneissä jo minulle myönnettiin

mummo 40 vuotta tarttui

Pelastuarmeijan kitaraan

samoja jälkiä ehkä

unelmissamme kuljettiin

mummo sekä minä

juurruimme omiin ympyriin

kotikaupunkiin.