Aika tuo korviin vanhan sävelen
muistoissa eilistä tietä kävelen
ehkä ei ehkä kyllä ei ymmärrys
toivo tarpeeksi vahvana kauaksi
lennä sydämen sävel soittaa
erilaista sävelmää ei sellaista
jonka järjen ääni voi ymmärtää
Heinäkuu helteet tuoda saa
tai viileän tuuen joka unelmaa
osaa kannattaa, huolta pitää
heikoista , kertoa lapsenmielisille
tarinaa keijuista peikoista.
En välitä yhtään ongelmista
en särkyneistä unelmista
sävellän laulun uuden
siinä voi kuulla kuinka
melodia duuria soi, ja
kauniin kaiun kitaran kielet
aikaan saa. Silloin tanssii
avaruuden tähdet, kuu sekä maa.
Minun sormeni silloin ovat
nuoret, ja norjat, kasvot
nuoren naisen sileät ,somat
vartalon kaaret kutsuvat sorjat
ei muistoja orjuutta eilisen
vaan aika on kutsuva
peili uuden luomisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti