Missä ovat ne oudot satamat
ovatko ne utuisen usvan yössä
missä raatavat alituiseen ahtaajat
työssä onko niin paljon niitä
ettei yksi ainoa tähtitaivas
kertomaan niiden lukua riitä
järjen ääni missä se on
kaikuuko noissa rantojen
kivissä suhisevat kaislikoissa
pieni hetki vain viimeinen
henkäys ystävä on kaukana poissa
enkeliin käsiin laskeutui hän
luovutti pois elämän
eläessään niin kirjoitti
monta tarinaa kuunteli entisaikaan
karjalan kunnailla aittojen ovien
narinaa.
(2.) Niin sammui kohdaltasi
lanka elämän niin monet
sanat loitkaan säveliin
ystävä niin lämmin hellin
sanoin sait koskettaa
ihmismieltä oppia
kuuntelemaan monta
vierasta kieltä
untuvaa usvaa saa
pilvet enkelin käsiin
ystävän sydämen luovuttaa
niin monta meitä jää
kaipaavaa
aika oli nyt luovuttaa
kuulin kuinka sinua
kutsui maa maaliskuun
syliin levon saat
ne päivät jotka kanssasi sain
ovat helmiä muistojen
kaikuja Monreposn puistojen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti