Punaista purppuraa
sillä huuleni kaaret maalataan.
Sitten minä viekotellen
ojennan sinulle hymyn salaisen.
Silmieni ympärille
maalataan erämaan keidas.
Sitten minä kannan
mukana kahta kamelin kukkulaa.
Harsojen alta vilahtaa nilkka
hento, vaikka olen nainen
vanha , ja rento.
Ulkokuoreni kangastuksen
aikaan saa, ja harhaan johtaa
monta aavikolla vaeltajaa.
Olen villi, ja viisas, vereni
kuohu on nopea sekä kiivas.
Lanteeni liikkuu keinuen,
kun musiikki ilmaan luo
napatanssiin kutsun suloisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti