Sydämen vibraatto on
ääni raastava aikamme on
nyt liian haastava.
Sydän rinnassani ikävästä
raastaen valittaa. Kiire, kiire
on sen lyöntien, ja tieni
on tie kärsimyksien.
Luonasi saa olla en
aika pois sinut jo vei nyt
ei enää kuki kesän timotei.
Marraskuu liian musta on
kylmät ovat silmät ihmisten
kukaan tartu ei käteen yksinäisien.
Kaikki pimeyden varjoihin katoaa
sydän kyyneleet kurkkuun
kokoaa. Pian pato murtuu
posket kastellen.
Laulaa minä tahtoisin tätä
kaipuuta pois, ehkä se
auttaa hetken vois.
Lyhtypylväältä toiselle vie
kulku askelten, ne tanssivat
tahtiin valuvien kyynelten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti